Terveystieteet, niin miksi?

Kaikkihan tietää kaiken terveydestä. Miksi siis opiskella sitä?

Aloitin opiskelemaan terveystieteitä syksyllä 2019. Kiinnostuin aiheesta vanhusten hoitokriisin myötä, joka hamstrasi media- ja palstatilaa keväällä 2019. Hyvä, että kupla pärskähti silmillemme, vaikka jokainen meistä on varmasti syvällä sisimmissään tiennyt, ettei kaikilla vanhuksilla oikeasti kauhean mukavasti mene.

Jäi mietityttämään, miksi yksi iso osa väestöstä voi olla niin heikoilla. Miksi suljemme silmämme siltä? Miksi minä suljen silmäni siltä? Yksiselitteisestä asiastahan ei ole kyse. Perusteellisena ihmisen mietin, missä voisi aiheesta opiskella, eli mitä hyvä vanhustenhoito oikeasti on. Mistä hyvä hoito koostuu. Mitä se maksaa. Mitä vanhat ihmiset itse ajattelevat elämästään ja tästä kaikesta.

Tutkin lähihoitajaopintoja. Kaikkihan tietää, että lähihoitajista on huutava pula. Duunitorilta löytyy tänäänkin 194 avointa työpaikkaa lähihoitajahaulla täältä Turun seudulta. Lähihoitajan työ on tunnetusti melko kuormittava, mutta se heikosti palkatuin ja vähiten arvostetuin hoitotehtävä. Siitäkin huolimatta lähihoitajan koulutus edelleen kutkuttelee minua.

Päädyin kuitenkin terveystieteisiin. Olen ihminen, joka haluaa ymmärtää (ja kyseenalaistaa) ilmiöitä ja kokonaisuuksia. Minua kiinnostaa hyvinvointi, mutta myös pahoinvointi erityisesti yhteiskunnallisena kysymyksenä, mutta myös inhimillisenä ja yksilöllisenä asiana.

Terveystieteiden myötä löysin gerontologian eli monitieteisen alan, jossa ymmärretään ikääntymistä tieteen näkökulmasta ja edistetään mahdollisimman hyvää ikääntymistä ja ikääntyvien hoitoa. Tutkimus- ja kehityssuuntauksia on useita. On esimerkiksi geronteknologiaa, jonka avulla pyritään pitämään ikäihmiset teknologian kehityksessä mukana.

Mikä tärkeintä, gerontologia pyrkii nostamaan vanhojen ihmisten ihmisarvon sinne, minne se kuuluu eli meidän nuorempien rinnalle.

Mutta miksi tieteet?!

Satun olemaan tieteellinen tyyppi. Herkkänä ja analyyttisenä ihmisenä rakastan mennä syvälle asioihin. Edellisessä elämässäni olin ehkä tutkija, ken tietää.

Terveyteen liittyy monen tason tietoa. Se on haaste.

Jaossa ja saatavilla on paljon kokemuksellista tietoa. On paljon vaihtoehtoista tietoa. Me kaikki tiedämme sen ja olemme jo aika hyviä tunnistamaan eri tasoista tietoa. Kokemustieto ja vaihtoehtotieto kiinnostaa myös minua ja sille on oma paikkansa.

Silti pimentoon tai vähälle palstatilalle jää todella paljon tärkeää, tutkittua terveystietoa. Tutkittu tieto asettaa itselleen isot vaatimukset (koska sen tulee olla luotettavaa) ja siksi se liikkuu eteenpäin ja kehittyy hitaasti. Professori Taina Rantanen on todennut, että kestää kymmenen vuotta, että uusi  vanhusteen hoitoon liittyvä tutkimustieto saadaan oikeasti käytäntöön. KYMMENEN VUOTTA!

Mutta huh! Kuinka paljon terveystieteet ja gerontologia ovat marssittaneet tietoisuuteeni terveyteen liittyvää asiaa, joka hämmästyttää, ihmetyttää, hengästyttää ja jopa vähän hirvittää minua. Tästä siis on luvassa täällä blogissa lisää!

Ps. jos ihmettelet marsukuvaa… olen eläinrakas ja marsu on yksi suosikkieläimistäni. Kun marsulla on kaikki hyvin, se on rauhallinen ja läsnä. Toisaalta marsu on herkkä ja stressaantuva, vähän kuten me ihmiset.