Yleisen käsityksen mukaan pitkä ikä tuo viisautta. Kuvitellaan, että pitkä elämänkokemus ja matkan varrella koetut vastoinkäymiset ja onnistumiset kartuttaisivat viisaiden ajatusten pakkia. Niistä pitäisi riittää jaettavaa myös muille. Monissa kulttuureissa on edelleen syvä kunnioitus hyvin vanhoja kohtaan ja viisaiden neuvojen tarpeessa käännytään kylän vanhimman puoleen.
Suomessa ja länsimaissa toimitaan aika pitkälti päinvastoin: Vanhojen osaaminen ja taidot koetaan usein vanhentuneiksi. Viisaus siirtyy sukupolvelta toiseen tiiviissä vuorovaikutuksessa. Ikäihmiset asuvat vanhuuden pitkälti yksinään, joten viisauden arjessa jakaminen ei pääse edes toteutumaan.
Mutta tuoko pitkä ikä viisautta?
Tutkimusten mukaan ei.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
Vanhuuden viisauden teorioita on erilaisia. Yhden viisauden näkökulman tuo Erik Eriksonin elämänkulun kehitysteoria, jonka mukaan ikääntyneen elämänvaiheen psyykkinen kehitystehtävä on eheytyminen ja viisauteen pääseminen. Eriksonin kehitysteorian mukaan viisaus kehittyy elinaikana kahdeksan kehitystehtävän myötä ja saavuttaa huippunsa vanhana, jos elämänkulun kehitystehtävät onnistuvat. Onnistuneen elämän loppuhuipentuma on siten mm. viisaus.
Toisena teoriana on esitetty, että viisaus on pysyvä tila aikuisuudesta vanhuuteen eikä kehity tai lisäänny enää ikääntyneenä. Kolmantena teoriana on esitetty, että viisaus kehittyy varhaisaikuisuuteen asti, pysyy vakaana, mutta vähenee iän myötä.
Empiirinen tutkimus on osoittanut kolmannen teorian paikkaansa pitäväksi: Viisaus kasvaa varhaisaikuisuuteen asti, pysyy vakaana läpi aikuisuuden ja alkaa vähentyä elämän loppupuolella, noin 80-vuotiaana.
Viisaus pääsee kasvamaan
Viisaus voi empiirisen tutkimuksen mukaan lisääntyä kuitenkin niillä ihmisillä, jotka ovat valmiita kehittämään itseään. Sosioekonominen asema ja persoonallisuus, mm. avoimuus kokemuksille on yhteydessä ikääntyneen viisauteen. Korkeasti koulutetut ovat todennäköisesti vanhoina viisaampia kuin vähemmän koulutetut. Heillä on kokemusten ja tiedon myötä kehittynyt laajaa näkemystä asioista ja elämästä.
Viisaus on vahvasti yhteydessä myös sosiaalisiin rakennelmiin, koska se kehittyy vuorovaikutuksessa. Viisauden siemenet kylvetään jo lapsena. Eriksonin kehitysteorian mukaisesti hyvä lapsuus on yksi tae siitä, että ihminen pääsee kehittymään ja viisaudelle luodaan mahdollisuus.
Kolmiulotteinen viisausteoria
Vanhenevan ihmisen viisautta kuvaa myös kolmiulotteinen viisausteoria. Sen mukaan viisaassa ihmisessä yhdistyy kolme ulottuvuutta: kognitiivinen, reflektiivinen ja hyväntahtoinen. Kognitiivinen ulottuvuus sisältää halun ymmärtää totuutta ja elämää, erityisesti itseen liittyvissä asioissa ja suhteessa muihin. Se sisältää myönteisen ja kielteisen ihmisluonnon hyväksymisen ja tuntemisen, tiedon luontaisten rajojen näkökulmasta, elämän arvaamattomuudesta ja epävarmuudesta. Reflektiivinen ulottuvuus viittaa kykyyn havaita ilmiöitä ja tapahtumia useista eri näkökulmista, mukaan lukien omaa itseään. Tämä vaatii itsetutkiskelua ja itsetietoisuutta sekä kykyä nähdä harhakuvien läpi.
Hyväntahtoinen ulottuvuus viittaa perusteelliseen ymmärrykseen elämästä ja ihmisyydestä. Siihen liittyvä itsekeskeisyyden väheneminen synnyttää myötätuntoa muita kohtaan ja motivaatiota edistää muiden hyvinvointia.
Teorian mukaan viisaus pääsee kasvamaan vastoinkäymisten kautta niin, että viisaat ihmiset tietävät kuinka hyödyntää elämässään esimerkiksi Baltesin SOC-mallin vanhenemiseen sopeutumisen keinoja. Viisaammaksi pääsee siis kehittymään, jos elämässä on vastoinkäymisiä eikä synny kultalusikka suussa.
Viisaus on tavoiteltava asia, koska sen myötä voi saada terveyshyötyjä, muun muassa psyykkistä hyvinvointia ja vähäisempää kuolemanpelkoa vanhana
Gerotranssendenssi
Lars Tornstamin gerotranssendenssin teoria yhdistää ikääntyneen viisauden ja hengellisyyden, jonka myötä ikääntynyt ihminen kokee yhteyttä luontoon ja menneisiin sekä tuleviin sukupolviin ja kääntyy korkean iän myötä sisäiseen maailmaansa ja hiljaisuuteen. Tutkimusten mukaan hengellisyys varhaisaikuisuudessa liittyi korkeampaan viisauteen ikääntyneenä.
Vanhana on siis mahdollista olla viisas. Se kuitenkin vaatii sopivaa perimää ja persoonallisuutta, mahdollisuutta ja voimavaroja kouluttautua, kykyä reflektoida itseä, omaa elämää sekä ympäristöä, hyviä sosiaalisia suhteita ja sosiaalista tukea, sopivasti vastoinkäymisiä ja niistä oppimista ja niistä selviytymistä. Sekä mahdollisesti paljon muuta. Viisaus on kuitenkin tavoiteltava asia, koska sen myötä on mahdollista saada monia terveyshyötyjä, muun muassa psyykkistä hyvinvointia ja vähäisempää kuolemanpelkoa vanhana.
Lähde: Ardelt, M. & Oh, H. 2016. Theories of Wisdom and Aging. Teoksessa V. L. Bengtson, D. Gans, N. M. Putney & M. Silverstein (toim.) Handbook of theories of aging. 3. painos. New York: Springer, 599–619.
Kirjoitus perustuu gerontologian opinnoissa tekemääni tehtävään.
Kaikki terveyteni 